Poika-elokuva

Elokuva Poika(About a boy) on brittiläinen draamakomedia, joka perustuu samannimiseen romaaniin, jonka on kirjoittanut Nick Hornbyn. Elokuva kertoo 12- vuotiaasta Marcusista, joka elää äitinsä kanssa kahden ja kolmekymppisestä Willistä, joka on naistenmies ja elää huoletonta elämää. Monien sattumusten kautta Will tapaa Marcusin, yksinäisen pojan, jolla on itsemurhahaluinen äiti. Isähahmoa vailla oleva Marcus ja lasten kanssa surkea Will ystävystyvät, jonka ohella he oppivat jotain uutta itsestään ja elämästä. 

Elokuva on koskettava ja todentuntuinen, mutta sisältää myös komediaa. Hyvän elokuvan tavoin se sekä itkettää että naurattaa. Hugh Grant on yleensä romanttisten komedioiden päätähti, mutta onnistuu hyvin myös draamallisemmassa elokuvassa. Roolisuoritukset ovat muutenkin osuvia ja onnistuneita elokuvassa.  Marcusin näyttelijän roolisuoritus on kohtalaisen hyvä niin nuorelta näyttelijän alulta, mutta hänen todellisen kehityksensä näyttelijänä näkee brittiläisen Skins- sarjan ensimmäisistä kausista.

Elokuvan teema on kiteytetty mielestäni elokuvassa käytettyyn sloganiin "No man is an island" (kukaan ei ole saari). Viittaus liittyy mielestäni siihen, että kukaan ei ole yksin. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä selvitäkseen. Ihminen tarvitsee rakkautta ja ystävyyttä ollakseen kokonainen. Elokuva pitää sisällään kahden miehen kasvutarinan. Will miehistyy elokuvassa ja hänestä löytyy uusia puolia. Marcus kasvaa ja rohkaistuu Willin avulla. Elokuvassa koskettava kohtaus on, kun Will kiipeeä koulun lavalle Marcusin tueksi. Will uskaltautuu nolaamaan itsensä Marcusin takia. Kohtauksessa huomaa, että Will on muuttunut ihmisenä elokuvan alusta.

Pleasantville- Onnellisten ihmisten kaupunki

Pleasantville- onnellisten kaupunki on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut komedia- ja draamaelokuva, jossa on myös ripaus fantasiaa. Elokuvan on käsikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut Gary Ross. Elokuvan pääosia näyttelevät Tobey Maguire ja Reese Witherspoon,. Eräänä synkkänä ja ainakin melkein myrskyisenä yönä kotitalon ovelle saapuu ikäloppu tv-korjaaja, joka antaa Davidille(Maguire) ja Jenniferille(Witherspoon) kaukosäätimen, joka imaisee katsojansa mukaan 1950-luvun Pleasantville-televisiosarjaan. Pienessä kaupungissa asuu vain onnellisia ihmisiä, joiden suurin murhe on korkeintaan se, mitä ruokaa sitä tänään laittaisi. Sisarukset kuitenkin muuttavat onnellisen kaupungin asukkaiden elämän. Värejä alkaa ilmestymään ja osa ihmisistäkin muuttuu värillisiksi. Tästä alkaa hulabaloo kaupungin ihmisten keskuudessa.

Kantavaksi voimaksi muodostuu elokuvan tietty kaksoisvalotus: samalla kun vanhan ajan idyllissä niin moni asia on paremmin, tärkein puuttuu: ihmisillä, jotka elävät jatkuvassa sovussa, ei koskaan synny todellista intohimoa, ja kaupungissa, jonka rajoja kukaan ei ole ylittänyt, ei voi olla oikeaa näköalaa. Elokuvan sisaruksetkin ymmärtävät lopussa kuinka hyvin heillä on asiat omassa elämässään. Ensisijaisesti elokuva on vain viihdyttävää hömppää ja tarina, jota ei voisi toteuttaa läheskään yhtä onnistuneesti esimerkiksi kirjana. Se on kuitenkin myös kuvaus rasismin ja äärimmäisyyksiin menevän kommunismin noususta Yhdysvalloissa, kun elämäänsä tottuneet suvaitsemattomat ihmiset eivät halua minkään muuttuvan ja ovat melkeinpä valmiita murhaamaan muutosta kannattavat ihmiset. Ihonvärikysymys tulee hauskasti mukaan, kun kaikki ”syntiseksi” muuttunut saa värit. 50-luvun televisiosarjassa on kaikki tietysti mustavalkoista, aivan kuten sen aatemaailmakin eikä tummaihoisia ihmisiä ole missään.

Pleasentville- elokuvan teema on mielestäni asioiden muuttumista vastaan kamppailu. Hahmot kuitenkin huomaavat lopulta, että asioiden muuttuminen ei ole vain huono asia. Muuttuminen kuitenkin herättää paljon keskustelua, koska se tapahtuu niin nopeasti ja yllättäen. Elokuvan hahmot ovat kuitenkin liian tottuneita omiin arjen rutiineihinsa ja kaikkeen tuttuun ja turvalliseen, jolloin vähänkin poikkeava tuntuu heistä pelottavalta. Osa ottaa muuttumisen paremmin vastaan kuin osa, mutta niinhän kaikkien ihmisten mielipiteetkin eroavat toisistaan.