Kuolleiden runoilijoiden kerho on draama elokuva, mutta sisältää myös komedian piirteitä. Piirteet tulevat ilmi humoristisissa kohtauksissa. Elokuva sijoittuu sisäoppilaitokseen,joka on myös poikakoulu. Ympäristö on äärihierarkinen, suljettu ja eksklusiivinen paikka. Elokuvassa huomataankin, mitä tapahtuu kun laitetaan vapaasti ajattelijoita suljettuun ympäristöön. Alkukohtauksen kynttilöiden sytytyksellä on myös oma merkityksensä, tiedon palo. Elokuvan päähenkilö on Todd, joka saapuu uuteen kouluun elokuvan alkukohtauksessa. Toddiin on helppo samaistua,mutta aivan elokuvan alkumetreiltä ei välttämättä huomaa, että hän on elokuvan päähenkilö, mutta viimeistään lopussa sen viimeistään selviää.Todd on siis elokuvan protagonisti ja antagonisti on koulun opettaja Mr Keating. He ovat siis elokuvan vastakohtaparit. Keating yrittää puskea Toddia avautumaan ja saamaan hänen luovuutensa valloilleen, mutta Todd haluaisi olla omassa rauhassaan. Keatingin painostus onkin Toddille kiusallista, koska hän on ujo ja sisäänpäin kääntynyt, toisin kuin muut hänen luokkatoverinsa. Elokuvan emotionaalinen huippukohta onkin,kun Todd vihdoin tarttuu hetkeen elokuvan loppukohtauksessa. Carpe diem(tartu hetkeen) onkin elokuvan iskulause ja siinä tiivistyy elokuvan teema. Elokuva on niin sanotusti Toddin kasvutarina. Elokuvan edetessä Toddkin muuttuu. Hänellä on paineita tulla uuteen kouluun, jossa hänen isoveljensä on menestynyt, ja joutuu kahden tulen väliin, kun haluaisi sulautua massaan mutta myös tarttua hetkeen.Todd tekee päätöksensä tarttua hetkeen ja lähtee muiden mukana intiaaniluolaan, jossa he nostavat uudestaan henkiin kuolleiden runoilijoiden kerhon
Toddin kasvutarina saa kolauksen, kun Neal kuolee. Hän menettää lähimmän ystävänsä, hänen opinnot kärsivät ja suosikki opettaja on saamassa potkut. Elokuvan viimeisellä kolmanneksella Todd kuitenkin kokoaa itsensä ja hän tarttuu hetkeen ensimmäistä kertaa hetkeen keskellä yötä talvella, kun juoksee järvenjäällä. Hän vihdoin ilmaisee itseään. Todd kuoriutuu lopulta kokonaan omasta kuorestaan kun tekee viimeisen tervehdyksen Mr Keatingille elokuvan lopussa, "Oi kapteeni, minun kapteeni".
Elokuvan teema siis tiivistyy lausahdukseen carpe diem, tartu hetkeen, joka kuullaan jo noin viidentoista minuutin jälkeen Keatingin ensimmäisellä tunnilla. Hetkeen tarttumisella on myös varjopuolensa, kuten Nealin kuolema. Hän tarttui hetkeen näytelmäurallaan, ja sai isänsä vihat päälleen. Neal päätti tappaa itsensä, koska ei halunnut elää ilman, että olisi voinut näytellä. Nealia olisi myös odottanut sotilaskoulu isänsä vaatimuksesta. Elokuvassa halutaankin tutkia, miten yhteiskunta ajattelee luovuutta ja taiteellisuutta. Useimmat ovat sitä mieltä, että se sotkee järjestelmän ja sitä ei voida kontrolloida. Elokuva sijoittuukin 50-luvun loppupuolelle, juuri ennen vapaata ilmapiiriä. Sisäoppilaitoksen ilmapiiri kuvaakin hyvin yhteiskunnan ilmapiiriä. Ja symboloi laajemmassa mittakaavassa yhteiskuntaa. Rehtori pyrkii yhdenmukaistamaan oppilaiden lisäksi myös opettajat. Mr Keating ottaakin vastakkais rehtorin kanssa ja hänet ollaan erottamassa. Myös Keating ja latinan opettaja käyvät ajatuksen vaihtoa pariinkin otteeseen. Tämä sisältää ideologisen ristiriidan.
