Lukion käyminen neljään vuoteen oli itselleni helppo päätös. Stressaan helposti pienistäkin asioista ja enimmäkseen koulujutuista. Neljän vuoden kurssisuunnitelma sopii mielestäni monille lukiolaisille. Itselläni ei ole ainakaan mikään kiire jatko-opiskeluihin, koska en tiedä vielä mitä tulevaisuudessa tekisin. Hyvä, jos edes osaan päättää ensi vuoden kurssivalinnat. Mielestäni jokaisella on aikaa koko loppuelämä opiskella, jos niin tahtoo. Ei lukio ole mikään kilpajuoksu, että vain ensimmäiset maaliin päässeet olisivat läpäisseet lukion ja saisivat ylioppilastodistuksen. Jokaisella on mahdollisuus opiskella lukiossa kolmesta neljään vuotta. Erityistapauksissa viisikin vuota.Lukiossa on aikaa miettiä tulevaisuutta ja miksi haluaisi isona. Mieltään ehtii muuttamaan muutamassa vuodessa moneenkin otteeseen ja se on mielestäni ihan hyväkin asia. Ei ole kirkossa kuulutettu, että ensimmäinen urahaave olisi pakko toteuttaa. Vielä vanhempanakin voi muuttaa mieltään ja opiskella uuden ammatin, kuka sen voisi kieltää? Olen kyllä kuullut jonkun sanoneen, ettei lukio ole mikään miettimispaikka, mutta kyllä se sitä on monelle nuorelle. Ei kaikki ole päättänyt kuusivuotiaana, että minusta tulee lääkäri. Itse ainakin halusin tulla prinsessaksi.
Lukion käyminen neljään vuoteen houkutteli myös väljemmän aikataulun takia. Ei tarvitse kahmia seitsemää kurssia joka jaksoon, vaan voi myös elää muuta elämää koulun lisäksi. Ihailen niitä jotka jaksavat seitsemän tai kahdeksan kurssin lisäksi vielä harrastaa jotain ja viettää aikaa ystävien kanssa. Itse en siihen pystyisi tai olisin loppuun palanut alta aikayksikön. En tiedä olenko sitten vain yksinkertaisesti niin laiska, vai ovatko jotkut vain tehty kestämään enemmän kuin toiset. Kuka sen tietäisi.
